6.5.2016

TÄNÄÄN KELLO KUUSI

Oikeasti heräsin tähän päivään neljältä.
Syitä oli useita. Eilen päivällä kävin aitassa, jonka yllättävän kuuma kevätaurinko oli lämmittänyt saunaksi. Otin siis patterin johdon irti seinästä. Illalla kyllä laitoin johdon takaisin pistorasiaan, mutta väänsin lämpöjä puolet pienemmälle, koska edelleen oli kuuma. Fiksumpi olisi ehkä huomannut ajatella, että pikkuinen aitta jäähtyy yhtä nopeasti kuin lämpenee, varsinkin kun yöaikaan ollaan juuri ja juuri plussan puolella. No, kylmähän siinä yön mittaan tuli.

Yleisin syy yöheräämiseen aitassa on tottakai se perinteisin, eli huussihätä. Tuo hätä iskee juuri silloin ja siitä syystä, että alitajunta yrittää pitkin yötä iskostaa aivokoppaan tietoa, että jos nyt tässä tarve yön mittaan tulee, niin huussiin on melko pitkä matka! Ja silloinhan se tulee ja kuka muka yönkähmeessä uskaltaa yksin lähteä toiselle puolelle tonttia hiippailemaan? En minä ainakaan.

Lisäksi tänä aamuna töihin lähtevän herätyskello soi 5.30, joten oli aivan sama kertakaikkiaan luovuttaa tunnin nukahtamisyrityksen jälkeen ja aloittaa päivä aivan rauhakseen sumuista maisemaa ihaillen.

Sumuinen järvimaisema tänään kello kuusi. Voiko ihminen paremmin päivänsä alkaa? Peilityyni järvi, lintujen sirkutus, jostain kauempaa joutsenten kevätmekkalointi. Pikkulinnut pyrähtävät lentoon pensaista ja jossain vieressä surisee kärpänen. Ilma on raikasta ja helppoa hengittää, vastarannan lehmätkin ammuvat uuden päivän tervetulleeksi. Ajatuksissa vastaan huutoon, ääneen en kehtaa. Mietin, miksi en?  Tervetuloa kesä!

1 kommentti:

  1. Unelmamaisemat. Eipä aamu voi enää kauniimmin alkaa. ❤

    VastaaPoista