2.8.2016

KANTTARELLI

Korillinen kultaa.
Siltä tuntui, kun mökin nurkalta löytyi pitkä jono kanttarelleja. Viime vuonna kolusimme lähimetsät ja vähän kauempaakin, eikä korin pohjalle löytynyt kuin muutama keltainen raukka. Tänä kesänä nämä kaverit tulivat melkeinpä ovesta sisälle, niin lähellä olivat. Kyllä pienestä sienestä iso ilo!

Tämä päivän piristys kun sattui kohdalle, niin siinähän iski kanttarellihimo! Fakta homma on kuitenkin se, että kun vartavasten lähtee etsimään, niin ei takuulla löydy. Lopputontti koluttiin läpi laihoin tuloksin, mutta hinku jäi. 

Myönnän avoimesti olleeni ennen muinoin kovinkin nirso lapsi. Näin ollen ensimmäinen sienikin työntyi ääntä kohden vasta aikuisiällä. Onneksi työntyi, koska mikä tuoksu maailmassa voittaisi pannulla voin ja sipulin kanssa tirisevän kanttarellin?

1 kommentti:

  1. Mullapa ei ole mennyt moista ääntäkohden vieläkään. Täytyy ehkä ensin käydä jossain haistelemassa kehumaasi tuoksua :) Ihania kuvia ja tekstejä taas roppakaupalla. Pus Pus!

    VastaaPoista