7.12.2016

7. DAIM

7.12
Tämän päivän kalenteriluukussa makeita lapsuusmuistoja ja linkki hyvään reseptiin.

Lapsena emme kovinkaan tiuhaan kuskanneet rahojamme karkkikauppaan. Siitäkin edestä teimme itse erilaisia toffeita, joita pikakovetettiin pakastimessa makean tuskan äityessä pahimmilleen. Toisinaan toffee oli kaikkea muuta kuin venyvän pehmeää ja kermaista, koska taikinaan saatettiin lappaa kaikkea mahdollista mitä kaapeista löytyy - joskus kuuman keitoksen sekaan lisättiin jopa kaurahiutaleita, ja tietäähän tuon mitä kaurahiutaleelle käy kuumassa nesteessä. Sekin herkku kuitenkin työnnettiin ääntä kohden hyvällä halulla. Pääasia, että on makeaa.

Kaksi kertaa elämässäni olen tehnyt Daimia, tämän päivän luukun takaa löytynyt on se toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli 21 vuotta sitten - sitä legendaarista tapahtumaa on vaikea unohtaa.

Kävi nimittäin niin, että Daiminhimoissamme keitimme pohja-ainekset aivan oikeaoppisesti. Sitten kaadoimme keitoksen astiaan kovettumaan. Yhtä asiaa emme tosin tulleet ajatelleeksi - Daim kovettuu kivikovaksi, joten se kannattaa jättää mahdollisimman ohueksi. Tämä asia opittiin kantapään kautta, kun kiveäkin kovempi useamman sentin paksuinen levy oli valmis herkuteltavaksi. Pitkällisen yrittämisen jälkeen lopulta avuksi saapui mies ja vasara ja Daimista saatiin kuin saatiinkin hakattua irti kovia lohkareita, joita sitten pettymyksen kourissa nuoleskeltiin.

Tästä viisastuneena päätin nyt vuosia myöhemmin testata vastaan tullutta Daim-ohjetta. Kauhea pettymys vaihtui onnistumiseen ja trauma on selätetty oikein maukkaalla tavalla. Linkki jälkimmäisen Daim-kokemuksen saavuttamiseen löytyy täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti