24.4.2017

KOHTUULLISTA ELÄMÄÄ

Onko pakko?
Tämä tuleva kesä on kolmas kesä, kun meillä on tämä mökki. Aika menee nopeasti. Niin nopeasti, että eilenkin yllätyin.

Tämän päivän ihminen tekee paljon, ja kaikkea. Tai jos ei tee, niin pitäisi tehdä. Ja jos tekee, niin pitäisi tehdä aina vähän enemmän, nopeammin tai paremmin. 

Pari vuotta sitte tajusin, että olen aivan loppu. Olin tehnyt liikaa asioita - lähinnä siksi, että rakastin sitä. Jossain vaiheessa tekeminen muuttui. Se oli edelleen tärkeää ja rakasta, mutta tekeminen oli saanut kummallisen sävyn. Minulla oli olo, että minun oletettiin tekevän vielä enemmän. "Kun sulla on tämä juttu, niin tästähän kannattaisi nyt tehdä sitä, tätä tai tuota". Loin paineita itselleni, että niin pitäisi tehdä. 

En tehnyt mitään suuria muutoksia tekemisiini toisten oletusten perusteella, mutta jossain takaraivossa kummitteli sana - kannattaisi. Sinun kannattaisi. Eikö se mitä tein ollutkaan riittävästi? Miksi olisi kannattanut tehdä vielä lisää? Ketä se olisi palvellut? Minua, vai muita?

Tein sitä mitä rakastin, mutta sitten ymmärsin, että on huokaistava. On annettava itselle lupa rauhoittua. On myönnettävä, että en jaksa nyt. Mitään. Ja silloin minä lopetin sen, josta olin tavattoman ylpeä ja josta olin saanut niin paljon. Koska niin vain oli tehtävä. Tiesin, että kun annan aikaa itselleni, se palvelee kaikkia läheisiäni. 

Joskus on luovuttava, jopa niistä rakkaimmista asioista. Hetkeksi. Siksi aikaa, että jaksaa taas.

Minä olen oppinut. Olen opiskellut - elämää, ja sitten ihan konkreettisia ammatillisia asioita. Tuntuu, että alan olla taas oma itseni. En olisi tässä, jos en olisi malttanut luopua hetkeksi.

Eilen yllätyin mökin keittiössä. Tajusin nimittäin, että mökin keittiön kaapeista suurimman osan täytti edellisen asukkaan astiat - logolliset kaljatuopit, kukkakuvioiset kahvikupit ja lautaset. Niitä ei käytetty koskaan, mutta siellä ne oli. Koska ei ole kiire. Siivoan ne pois, kun aika on, ajattelin. Ja se aika oli eilen, kolmannen mökkikesän kynnyksellä.

Muistetaan olla kohtuullisia, itseä ja elämää kohtaan. Suuria saa tavoitella, mutta siihen ei ole pakko pyrkiä tai saavuttaa. 

Mökin vintti on edistynyt mukavasti. Olisi hienoa nukkua siellä kesäkuussa. Mutta heinäkuukin on ihan hyvä, tai elokuu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti